taiwanmatkalla: Macarena ilman sitä Macareenaa

Kaohsiung on ottanut meidät vastaan lämpimästi, ihan kirjaimellisestikin. Jos Hsinchussa oli kuuma, niin täällä on vielä kuumempaa. Eräs yhteistyöseurakunnan pastoreista oli kuulemma huolissaan meidän pärjäämisestämme, kun sää kuulemma vähän viilenee lähipäivinä. Ei saisi nauraa toisen vilpittömälle huolenpidolle, mutta suomalaisena pidän kyllä aika huvittavana kyseistä huolenaihetta. Illat on ihanan raikkaita ja vielä lämpimiä yhtä aikaa, vähän niin kuin Suomessa elokuussa. Sellaisesta illasta voi täällä nauttia esimerkiksi puistojumpissa ja joen varrella lenkkeillen.

Eräs paikallinen luterilainen seurakunta on aloittanut praise dance –iltojen järjestämisen vastineeksi buddhalaisten ja taolaisten tai chi –ryhmille ja muille mummojumpille, ja mekin saimme kutsun osallistua tähän toimintaan. Käytännössä kirkon etupiha oli tyhjennetty parkkeeratuista autoista (Taiwanissa parkkeerataan minne vain!) ja rajattu tähän tarkoitukseen. Musiikki oli paikallista gospelia ja sanoitukset raamatunlainauksia (kiinaksi). Siinä sitten mentiin parin-kolmenkymmenen muun mukana ja koitettiin pysyä perässä. Huvittavin pätkä oli macarenan askeleet yhdistettynä kiinankieliseen gospelpoppiin, jonka rytmi ei muistuttanut juurikaan alkuperäistä macareenaa. Melkeimpä vaikeaa niin, kun koitin koko ajan kuulla macarenan rytmin päässäni, että muista askelkuviot.

Täällä Kaohsiungissa ei ole tällä hetkellä suomalaisia lähettejä, joten meistä pitävät huolen paikalliset pastorit ja seurakuntalaiset. Ja hyvää huolta meistä on pidettykin, meitä on syötetty ja juotettu (todella hyvää kahvia, jota varten yksi pastoreista jauhaa kahvipavut joka kerta tuoreeltaan!). Välillä meidän suhteen ollaan ehkä myös ylisuojelevaisia, mikä tulee ilmi kun paikalliset kysyvät tiedämmekö mistä saamme ruokaa ja osaammeko liikkua itseksemme. Tietenkin he tarkoittavat hyvää!

Paikallisten kanssa toimiessa sitä törmää välillä tilanteisiin, joissa ei joko ymmärrä täysin toisen sanomaa tai tule itse ymmärretyksi. Paikallisten englanninkielen taito ei ole aina kovin hyvä, eikä välttämättä edes tulkkina toimiva paikallinen saa kiinni tarkoitetusta. Silloin tulee lost in translation –hetkiä, ja ne voivat olla aika turhauttaviakin, kun ei vain tule ymmärretyksi. Onneksi hymy on universaalia kieltä, ja kehonkielelläkin pääsee aika pitkälle!

Tämä viikko on kulunut todella nopeasti, ja koska meillä ei täällä ole nettiä asuinpaikassamme, en ole päässyt kertomaan kuulumisia. Asumme erään seurakuntalaisen kakkosasunnossa, jossa meidän lisäksemme asuu vuokralla eräs oikein mukava paikallinen rouva, joka meidän onneksemme puhuu hyvää englantia.

Tulevien viikkojen ohjelma on osaksi vielä auki, mutta se mitä nyt on suunniteltu kuulostaa mukavalta ja mielenkiintoiselta, ja jopa vähän jännittävältä! Nimittäin minua pyydettiin saarnaamaan paikallisseurakuntaan, tulkin kanssa tietenkin. Saarnan valmistaminen englanniksi ja täysin eri kulttuuritaustan ihmisille onkin aikamoinen haaste, mutta onneksi Kristus on meille kaikille sama.