Matka meni hyvin, niin mukavasti kuin lentokoneen economy luokassa nyt voi matkustaa. Molemmat lennot oli ajallaan, koneessa oli epämukava nukkua niin kuin aina, mutta onneksi oli hyvät leffavalikoimat.
Suomeen saavuin klo 6.30 ja vastaanotto oli pakkasesta huolimatta lämmin: kaksi ystävää olivat heränneet ajoissa ja tulivat minua vastaan ja veivät minut aamupalalle. Harvoin on saaristolaislimppu maistunut niin hyvältä. Lounasaikaan pääsin tapaamaan vielä yhtä rakasta ystävää, tällä kertaa lohikeiton ääressä. Sen jälkeen otin suunnan Pohjanmaalle, tarkoituksenani levätä muutama päivä ennen töihin ja arkeen paluuta.
Mutta miten palataan arkeen, joka on katkennut 10 viikoksi hyvin radikaalisti? Tuntuu kuin mikään ei olisi muuttunut poissa ollessani, ja että kaikki on muuttunut. Ehkä olen itse muuttunut. Jumala on kasvattanut minua lähettämällä minut Taiwaniin. Mihin asti kasvu yltää, sen Jumala yksin tietää.
Lopuksi vielä haluan esittää kiitokset. Kiitos kaikille, jotka ovat pitäneet minut rukouksissaan tämän reissun ajan. Varjelus on kantanut kotiin asti.























































