tiistai 26. marraskuuta 2013

Lähtemisestä ja tulemisesta

Vielä yksi päivitys ja sitten tämä blogi jää historiaan, sillä olen palannut Suomeen ja taiwanmatka on mun osaltani tällä erää ohi. Fiilis on jännä, vähän ristiriitainen, sillä on kiva olla kotona, mutta toisaalta haikailen Taiwaniin. Kaikkein eniten on ikävä ihmisiä, jotka antoivat kasvot Taiwanille. Onneksi maailma on nykyään pienempi.

Matka meni hyvin, niin mukavasti kuin lentokoneen economy luokassa nyt voi matkustaa. Molemmat lennot oli ajallaan, koneessa oli epämukava nukkua niin kuin aina, mutta onneksi oli hyvät leffavalikoimat. 

Suomeen saavuin klo 6.30 ja vastaanotto oli pakkasesta huolimatta lämmin: kaksi ystävää olivat heränneet ajoissa ja tulivat minua vastaan ja veivät minut aamupalalle. Harvoin on saaristolaislimppu maistunut niin hyvältä. Lounasaikaan pääsin tapaamaan vielä yhtä rakasta ystävää, tällä kertaa lohikeiton ääressä. Sen jälkeen otin suunnan Pohjanmaalle, tarkoituksenani levätä muutama päivä ennen töihin ja arkeen paluuta.

Mutta miten palataan arkeen, joka on katkennut 10 viikoksi hyvin radikaalisti? Tuntuu kuin mikään ei olisi muuttunut poissa ollessani, ja että kaikki on muuttunut. Ehkä olen itse muuttunut. Jumala on kasvattanut minua lähettämällä minut Taiwaniin. Mihin asti kasvu yltää, sen Jumala yksin tietää.

Lopuksi vielä haluan esittää kiitokset. Kiitos kaikille, jotka ovat pitäneet minut rukouksissaan tämän reissun ajan. Varjelus on kantanut kotiin asti.















sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Saunanraikkaana kotia kohti

Lomaviikon osa 2, eli loput viimeisestä viikostani Taiwanissa. Hualienin ja Tarokon jälkeen suuntasimme matkamme saaren eteläkärkeen, jossa pienessä Henchuenin kaupungissa on Lähetysseuran lomakoti. Lähetysseura aloitti työnsä etelästä yli 50 vuotta sitten, ja talo on perintöä siltä ajalta. Saimme siis lomailla osassa Taiwanin lähetystyön historiaa. Talossa on myös ihan aito suomalainen sauna, joka oli kuin piste iin päälle. Ensimmäisenä iltana ensitöiksemme lämmitimme saunan, ja se tuntui aivan uskomattoman kotoisalta.

Lomakoti sijaitsee mitä parhaimmassa paikassa lomailua ajatellen, lienevätkö ensimmäiset lähetit sitä silmällä pitäen aloittaneet työnsä juuri sieltä? Me vuokrasimme skootterin ja päristelimme yhdessä ympäriinsä. Kävimme saaren päässä, mihin Taiwan loppuu, seikkailimme Kentingin yötorilla ja tottakai otimme ilon irti Taiwanin parhaista uimarannoista.

Kokonaisuudessaan loma teki tehtävänsä. Saimme rentoutua ja nauttia Taiwanin kauneimmista maisemista. Saimme seikkailla ja iloita yhteisestä ajastamme tässä maassa. Nyt on minun aikani aloittaa kotimatka, Maria jää vielä pariksi viikoksi jatkamaan harjoittelua.

Tällä nimenomaisella hetkellä istun Taiwanin high speed rail -junassa, joka kulkee jotain 300 km tunnissa. Vielä yksi yö Hsinchussa, ja sitten huomenna alkaa lentomatka kohti kotia. Tuntuu uskomattomalta, että 10 viikkoa on hurahtanut ja kohta olen taas Suomessa. Tunnen valtavaa kiitollisuutta, matkakumppaniani, lähetysseuraa ja sen työntekijöitä, paikallisten seurakuntien ihmisiä ja ennen kaikkea Jumalaa kohtaan. Tämä on ollut huikea kokemus, ja tajuan varmaan vasta viiveellä mitä kaikkea olenkaan oppinut.

Tunnen kieltämättä myös haikeutta. Tottakai ikävöin myös kotiin, ja palaan mielelläni. Ja on asioita, joita ei tule ikävä, kuten Taiwanin hurjaa liikennettä, sitä tunnetta kun ei ymmärrä tai tule ymmärretyksi, ja joitain osia ruokakulttuurista, mutta kyllä tänne tulee ikävä. Ihmisiä, sitä lämpöä, jolla meidät on otettu vastaan. Se on saanut Taiwanin tuntumaan kotoisalta, ja sellaisiin paikkoihin tulee aina ikävä.