Maanantaina oli vapaapäivä, ja vietimme sen käymällä Taipeissa (pääkaupungissa)
Kävimme Taipei 101:ssä, joka on yksi maailman korkeimmista rakennuksista
Sen sisällä oli japanilaista teknologiaa, joka estää pilvenpiirtäjiä sortumasta maanjäristyksen vuoksi (paikalliset kuvasivat tätä ihan villinä, me ihmeteltiin jenkkituristien kanssa, että mistä on kyse...)
Taipei 101 ulkoapäin Tätä paikalliset turistit kuvasivat joka puolelta, ja kyllähän mekin päästiin kuvaan...
Taipein keskustan huudeja
Shilinin yötori, jossa rahoista eroon pääseminen on tehty turisteille helpoksi...
Kuva lähiaamupalaravintolastamme, Morning Burgerista. Kyllä, taiwanilaiset syövät aamupalaksi hampurilaisia!
Tiistaina oli rennompi päivä, suunniteltiin tulevia hommia ja osallistuttiin illalla ohjaajalähettiemme kotona pidettyyn seurakunnan pienryhmään.
Keskiviikkona osallistuttiin paikallisten vapaaehtoisten ja saksalaisten yhteistyölähettien mukana kahdelle vankilavierailulle. Vangit eivät olleen oikeastaan tuomittuja, vaan viisuminsa ylittäneitä maahanmuuttajia muista Aasian maista, jotka lähetetään takaisin kotimaahansa. Paikat ovat oikeastaan vankilan ja vastaanottokeskusten välimuotoja, mutta suomenkielistä termiä tälle ei oikeastaan ole. Englanniksi se on detension center. Kerron näistä tarkemmin myöhemmin. Näissä keskiviikon paikoissa ei saanut ottaa kuvia.
Torstaina osallistuttiin kouluvierailulle paikallisen seurakunnan vapaaehtoisten mukana. Seurakuntalaiset käyvät lähikoulussa opettamassa ongelmanratkaisutaitoja ja etiikkaa, evankeliointi on kielletty kouluissa. Lapset (12-13 -vuotiaat) olivat samanlaisia kuin Suomessakin, osa levottomampia kuin toiset. Opetin heitä samomaan hyvää päivää, ja kerroin millaista on Suomessa.
Perjantaina lähdettiin taas vankilavierailulle, tällä kertaa vähän kauemmas, parin tunnin ajomatkan päähän.
Auringonnousua perjantaiaamuna klo 5.20. Lähtö vankilavierailulle alkoi klo 6.50.
Tässä paikassa sai ottaa kuvia, mutta ilman vankien kasvoja
Vierailun jälkeen poikkesimme yhteen Taiwanin suurimmista turistikohteista, Sun Moon -järvelle.
Lonely Planetin mukaan Sun Moon Lake on valtava järvi keskellä Taiwania. Olihan se iso ja vesi kauniin turkoosia, mutta suomalaisena voin sanoa, että olen nähnyt suurempiakin.
Taiwanissa on useita aboriginaaliheimoja, joista yksi asutti tämän järven seutua. Kävimme katsomassa heimon häätanssiesitystä. Huomatkaa, että kaikilla oli jalassa valkoiset Converset. Perinneasuun yhdistettynä aika villi look.
Tänään lauantaina on vapaapäivä, ja ohjaajamme Sean vei meidät patikoimaan Hsinchun lähistöllä (tunnin ajomatka) oleville Five Fingers vuorille. Reitin suulla oli varoituskyltti edellisen taifuunin jäljiltä...
mutta kun paikalliset menivät kyltistä huolimatta, niin mekin menimme, ja selvisimme hengissä!
Tämä portaikko oli helpoimmista päästä ylösmentäessä, tie oli jyrkkä ja paikoin haastava tasaisella Pohjanmaalla kasvaneelle. Korkeimmillaan oltiin reilun kilometrin korkeudessa (meren pinnasta).
Täällä näitä kasvaa villinä. Nähtiin myös valtavia perhosia, mutta ne olivat liian nopeita hengästyneelle turistille ikuistettavaksi...
Trooppista metsää, ei suinkaan sademetsää. Sademetsiä ei ole Taiwanissa. Oli tarpeeksi trooppista mulle (lue: ötököitä jotka piti kummallista meteliä)
Patikointireitit lähtivät paikalta jossa oli monta isoa ja pienempää temppeliä. Yhdestä kuului kummallista huudonsekaista meteliä, kun paikallinen poppamies paransi potilastaan. Paikalla oli myös kauppiaita, jotka myivät temppelissä pyhitettyjä patsaita ihmisille kotijumaliksi. Tämä kuva on entisestä virkistyspuistosta temppelien vierestä. Tässä on joskus ollut suihkulähde.Patikointi oli aikamoinen rutistus, varsinkin kun viime päivätkin ovat olleet aika haipakkaa. Loppupäivän voikin ottaa vähän rennommin pyykkiä pesten. Huomenna mennään vielä Hsinchun yhteistyökirkkoihin jumalanpalveluksiin, maanantaina koittaakin sitten siirtyminen seuravaan majapaikkaamme Kaohsiungiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti