Kierroksen jälkeen juttelin Chioun kanssa teologian opiskelusta, ja olin positiivisesti yllättynyt miten kaksi teologia eri kulttuureista voivat tuntea jonkinlaista teologien välistä sympatiaa. Kokemukset klassisten kielten opiskelusta herätti aivan erityistä "bondausta"!
Tänään osallistuimme kiinankieliseen jumalanpalvelukseen, jossa samainen pastori saarnasi. Tulkkauksen avulla onnistuin ymmärtämään pääpiirteitä saarnasta. Henkilökohtainen kohokohtani ja koetinkiveni oli saarnan jälkeinen todistusvuoro. Olin valmistellut sen etukäteen, että Chioun on helpompi tulkata puheeni seurakunnalle. Kerroin omasta kulttuurista ja siitä miten Jumala on toiminut minun elämässäni. Oli jännää puhua ihmisten edessä englanniksi ja rytmittää puhe tulkkaukseen sopivaksi. Myönteinen vastaanotto teki siitä myös kivaa!
Jumalanpalveluksen jälkeen ihmiset jäivät vaihtamaan kuulumisia ja auttamaan kirkon siivouksessa, kuka tarttui harjaan ja kuka moppiin. Tämä oli erityisen lämmittävä näky suntion silmille!
Iltapäivällä osallistuimme englanninkieliseen jumalanpalvelukseen. Se toteutettiin niin, että pelkän saarnaamisen sijaan pastori pisti joukon pienryhmiin ja antoi kysymyksiä joita pohtia aiemmin luetun ja kuullun perusteella. Mieleeni tuli lähinnä kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että Luther oli oikeassa siinä, että äidinkieli on paras uskonkieli. Vaikka ymmärrän englantia, uskonasioita on helpompi pohti suomeksi. Toiseksi se, että ainoastaan suomalaiset eivät ole ujoja ja hiljaisia. Pienryhmässämme oli meidän suomalaisten lisäksi ainakin jenkkejä, taiwanilaisia ja puolalaisia, ja kiusallista hiljaisuutta ("kuka sanoo ensin jotain") kesti yllättävän pitkään. Tuli kotoisa olo.
Ja Taiwanissa matkustaneille tiedoksi, että tänään kohtasin "stinky tofun", tosin se oli kuulemma mietoa, eikä mun tarvinnut kohteliaisuussyistä syödä koko annosta. Maistoin. Maku oli ok. Hajua mietin hetken, että mistä tämä on tuttu. Sitten kollegani Maria kommentoi sen muistuttavan hevosen jätöksiä, ja se oli osuva kuvaus. Sen jälkeen en pystynyt syömään enempää.
Esirukouspyyntö meidän puolestamme
Valmistelua ennen jumalanpalvelusta
Ah ihanaa! Tuntuu niin hyvältä lukea sun pohdintoja sieltä vielä idemmästä. Kansainvälisessä messussa tänään oli yhteyttä, mutten hyvällä tahdollakaan pysynyt mukana lauluissa joita kaipaan omaksi vahvistuksekseni. Silti kaikkien temppeleiden vilinästä oli ihana päästä kokoontumaan yhteen. Ylitse kaikkien rajojen olemme lopulta yhtä perhettä, saman Isän lapsia. Se on jotenkin rohkaisevaa.
VastaaPoistaLoistavaa, että kokeilit stinky tofua! :>
Heh, todellako seurakuntalaiset siivosivat? :D Me voitais Joharissa rekrytoida seurakuntalaisista himosiivoojia ;)
VastaaPoistahei Mari!
VastaaPoistaTerkkuja Jyväskylästä. Täällä seuraan blogiasi innolla!
Mahtavaa, että pienryhmän vaivaantuneesta hiljaisuudesta tuli kotoisa olo:)
Siunausta ja voimia seikkailuihisi!
t. Liisa F.